Tuija Aalto kirjoittaa Tuhat sanaa-blogissaan miten netin kuvatulvasta kuvia valittaessa ei ole väliä onko kuvan ottanut harrastelija vai ammattilainen.

Tuijan kirjoitusta oli kommentoinut myös kaikkien valokuvausnettifoorumeiden kauhu, kuvajournalismin opettaja Jore Puusa. Joren mukaan amatöörit sabotoivat alehintaisilla kuvillaan ammattilaiskuvaajien mahdollisuutta ansaita elantonsa. Jore toteaa, että Suomessa koulutetaan joka vuosi noin 60 uutta valokuvaajaa, jotka voivat jäädä työttömäksi ”koska amatöörien on kiva myydä kuviaan halvalla”.

Tämä on kuitenkin pelin henki nykyään: netti on tulvillaan kuvia, ja etsivä löytää, kuten Tuija toteaa. Ammattivalokuvaajia ei enää tarvita siihen, että he ottaisivat kuvia Hattulan kylänraitista. Jos siihen koulutetaan Suomessa 60 uutta kuvaajaa vuosittain, on koulutuksessa jotain todella pielessä.

Journalistin työ on murroksessa Twitterin, Facebookin ja muiden sosiaalisen median palveluiden joukkovoiman edessä. Uutisen arvo lähenee nollaa kun paikallaolijat voivat twiitata tiedon tapahtun+0300a ennen kuin toimittaja on ehtinyt hypätä autoonsa. Kuva ilmestyy nettiin tai video Youtubeen ennenkuin kuvajournalisti on ehtinyt pakata kameralaukkunsa.

Ammattikuvaajan tuottama lisäarvo ei olekaan enää siinä, että saadaan tuotetuksi kuva, jonka amatöörikin pystyy tekemään. Eikä tarvitse ollakaan. Sen sijaan oivaltavan, asioista uutta kertovan, est+0200tiseti mielenkiintoisen valokuvan arvo ei ole kadonnut minnekään. Hannes Heikuran ja Markus Jokelan kaltaisten mestareiden kuvien arvo ei himmene twittereiden tai facebookien aikakaudellakaan.