Kauan odotettu viikonloppu studiossa on nyt takana. Kyseessä oli kahden päivän studiokuvauksen kurssi, jossa keskityttiin valon näkemiseen. Kurssi vahvisti aiemmat kokemukseni tudiokuvaamisesta: se on todella vaikeata!

Kurssi oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisenä päivänä katsoimme paljon kuvia: Yousuf Karsh, Irving Penn, Salme Simanainen, Richard Avedon ja monta muuta antoivat mallia miten kuvata henkilöä studiossa. Analysoimme valon suuntaa, voimakkuutta ja teknistä toteutusta. Toisena päivänä kävimme itse toimeen, eli menimme studioon kuvaamaan.

Toisen päivän tavoitteena oli valita yksi mieleinen kuva ja koittaa rakentaa mahdollisimman samantapainen kuva. Plagiointia, sanotte. Ehkä niinkin, mutta valaistusta rakentaessa oppi paljon. Muun muassa että pienikin muutos valaistuksen suunnassa merkitsee paljon. Tai että kasvojen piirt+0200 vaikuttavat yllättävän paljon lopputulokseen, kaikista henkiöistä ei saa samantyylistä kuvaa vaikka kuvaisikin tismalleen samoilla valoilla.

Itse valitsin Irving Pennin kuvan, johon en tähän hätään valitettavasti löytänyt linkkiä. Kuva on tiukasti neliön muotoon rajattu kuva naisesta, joka nojaa kämmeneensä, savuke sormissaan. Valitsin tietoisesti kuvan, jossa oli ns. perusvalaistus (eli yhdelläkin valolla selviää) ja jossa mallin asentoon pitää kiinnittää erityistä huomiota. Käden asetteleminen kuvassa luonnolliseen asentoon osoittautuikin aika hankalaksi.

Kokeilimme päivän mittaan toki myös muunkinlaisia valaistuksia. Oppina jäi mieleen

  • studiokuvaaminen on toisaalta helppoa, mutta oman vision toteuttaminen ja oikeasti hyvän kuvan saaminen on todella haastavaa

  • aloita yksinkertaisella setupilla: yhdellä valolla ja heijastimella saa paljon aikaan</li

  • keskity valoon, ohjaa mallia niin että saat halutun lopputuloksen

  • ole pitkäjänteinen ja hae täydellisyyttä, laiskuuttaan kuvaan jätetyt virh+0200 harmittavat kuitenkin lopullista kuvaa katsottaessa

    • .

Kiitokset opettaja Kari Väisäselle ja kurssilaisille inspiroivasta viikonlopusta!

PS. Laitan lisää kuvia (myös sen Penn-jäljiltelmän) tänne kunhan saan luvan kysyttyä.