Soukan Kamerat

Katsaus nykyisyyteen, tulevaisuus näyttää valoisalta, kuten valokuvauksessa kuuluukin.

Me vanhat kameranlinssin kautta katsojat alamme huomata, että kaupungissamme Espoossa kamerakerhot vähitellen täyttävät kunniakkaita vuosia. Tapiolan Kamerakerho perinteisenä kerhona on juuri täyttänyt 60 vuotta, Soukan Kameroille tulee täyteen parin vuoden kuluttua 50 vuotta. Kaikki kerholaiset, jotka ovat taapertaneet kameransa kanssa jo pimiöajalla ja harrastanut kuviensa vedostusta itse, ovat mielestäni kunniajäseniä kerhoissaan. Kerhoissa kuitenkin näytetään keskittyvän enemmän kerhon ydintoimintaan kuin yhdistystoiminnan sivistysperinteisiin. Eräät yhdistystoverit ovat jopa näreissään siitä, että kunniakkaassa ihmisiässäkin oleville ehdotetaan kunniajäsenyyttä, jossa ei tarvitsisi maksaa jäsenmaksua.

Kamerakerhot ovat kaupungin tukemia yleishyödyllisiä yhdistyksiä, joiden parissa voi harrastaa harrasta harrastustaan valokuvausta määrämuotoisesti joka vuosi kaksi kertaa vuodessa laadittavan ohjelman mukaisesti ja puitteissa. Tällöin valokuvaamiseen sitoutuminen ja harrastuksen mielekkyys täyttyvät. Mikään ei estä kuvaajia kuvaamasta ja harrastamasta kerhotoiminnan lisäksi enemmän. Kuvauksen harrastajan kerhotoiminnan lisäksi kuvitan blogikirjoituksiani ottamillani kuvilla, osallistun kaupunkikuvaamiseen kahdessa kerhossa, kuvaan kaupungilla rikkimennyttä infrastruktuuria palautteisiin, kuvaan sukulaisten juhlia, teen albumeita kuvista ja olen myös pari kuvakirjaa tehnyt kuvistani. Lisäksi olen kuvittanut kaikkien kirjoittamieni kirjojen kannet itse. Valokuvaamisesta on moneksi.

Ruostuuko kamera käyttämättömänä?

Kysymys on leikillinen. Ei se kuivassa huoneilmassa säilytettynä ruostu, mutta jos kamera on ollut pitkään käyttämättömänä, se kannattaa huoltaa, ennen kuin sitä alkaa uudelleen käyttää. Digikuvauksen alkuaikoina kamera saattoi vanheta siten, että siihen ei enää saanut niin pieniä muistikortteja, jotka kamera hyväksyi.

Kuvaaja näkee enemmän.

Kun harrastaa valokuvausta sitkeästi useiden vuosien mittaan, alkaa nähdä ympäristöään kuvaajan silmin. Näkee paljon sellaista, mitä ei ole nähnyt ennen valokuvausharrastusta. Oikein arkistoidut kuvat ovat kuin kuvaajan kuvapäiväkirjaa vuosien varrelta, jonka avulla valokuvista löytää paljon omia muistojaan. Muistot toimivat valokuvaajan apumuistina ja niin ei helposti muistisairaudetkaan tavoita.

Kuvitan tämän blogikirjoituksen oivalluksella, jonka sain, kun etsin kuva-arkistostani kuvia FotoEspoo 2022 -kilpailuun, jonka järjestäjänä Soukan Kamerat on tänä vuonna. Kuvat eivät sovi kilpailun aiheeseen ”Harrastus”, mutta ne ovat jollakin muulla tavalla mielenkiintoisia. Niissä näin portteja. Vastaavia kulkuportteja ympäristössämme on paljon. Niitä ei välttämättä erota maastossa, mutta valokuvien avulla saatoin poimia muutamia. Elämässä on maantieteellinen näkymä, mutta nähtävissä on myös näkymiä, jotka ovat symbolisempia. Milloin mistäkin portista kuljemme? Tiedä häntä, jos ei tiedä…

Valokuvien avulla voi nähdä enemmän.

Kuvasarja ”Kulkuportteja maastossa”, kuvat 1, 2, 3, 4 ja 5.

Kerhotoiminnassa kilpaillaan valokuvilla. Kilpailuun osallistutaan perinteisten sääntöjen mukaan ja säännöt kannattaa sekä aloittelijan että kokeneen konkarin lukea joka kilpailun osalta tarkasti. Kuvien tulee olla kilpailun aiheen mukaisia ja jos aihetta ei ole määritetty, kuvien pitää täyttää kilpailukuvien ehdot. Kamerakerhotoimintaan osallistuminen ei ole liian vaikeata. Nykyään pitää osata tietokoneen käyttämisen perustaidot ja sillä pärjää pitkälle. Myös kuvien muokkausta kannattaa harjoitella, jos on siitä kiinnostunut. Kamerakerhojen verkkosivuilta löytyy harrastukseen runsaasti ohjeita ja kun harkitsee kerhon jäseneksi liittymistä, kannattaa verkkosivujen eri osioita selata, ja siten saa ennakkotietoa kerhotoimintaan osallistumisesta.

Tervetuloa kerhoon harrastamaan,

Tarja Kaltiomaa,

Soukan Kamerat johtokunnan jäsen,

kerhon sihteeri