Digicamera.netissä keskusteltiin taannoin (vaatii sisäänkirjautumisen nähdäksesi keskustelufoorumin) lapsista kuvaajina. Kameraharrastajat mieluusti koittavat innostaa lapsiaankin kuvaamaan. Niin myös minä.

Kahdella tyttärelläni on Olympus mju2 -filmipokkarit, joilla he saavat laukoa menemään surutta. Välillä rullia tulee paljonkin, välillä taas kameroihin ei kosketa puoleen vuoteenkaan. Vähän samoin kuin itsellä.

Valmiita kuvia ja lasten kommentteja on mielenkiintoista nähdä ja kuulla – ja ottaa opiksikin. Lapsia ei haittaa vaikka horisontti on vinossa tai ihmisistä puolet pois rajattuja, kunhan kuvan tärkein asia on näkyvissä. Aikuisten mielestä arkipäiväiset risut tai leppäkertut saattavat olla lasten mielestä hyvinkin merkityksellisiä. Teknisistä puutteista huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – kuvista paistaa sellainen ilo ja innostus, että äkkiä tuntee itsensä tapojensa orjaksi.

Siis: laittakaa horisontti vinoon, rajatkaa rohkeasti, alivalottakaa, tehkää kuvista epäteräviä! Innostukaa, katsokaa ja yllättykää!

(Oheinen kuva on 9-vuotiaan tyttäreni ottama.)