Kirjoittelen blogikirjoituksia Uusi Suomi -verkkolehteen, nyt aiheena on tapahtuma Sukupolvien Soukka Suomi 100. Blogikirjoituksen kuvituksena on kuvia tämän vuoden ajalta Soukassa. Maisema muuttuu nopeasti ja jo nyt osa kuvista on historiaa. Tässä on linkki blogikirjoitukseen kuvineen, ”Rakkaudella Suomessa Soukka 100” (9.9.2017 Tarja Kaltiomaa):

Rakkaudella Suomessa Soukka 100 | Uusi Suomi Vapaavuoro

* * * *

Rakkaudella Suomessa Soukka 100

Suomi on lähiöasumisen onnistunut ihmemaa. 1900-luvun puoliväliä kun aikoinaan on lähestytty, on huomattu asumisen tilanahtaus. Sotien jälkeiset suuret ikäluokat asuivat pienissä hellahuoneissa, puutaloissa ja suurissa huoneistoissa, joita oli pilkottu usean perheen käyttöön. Tapahtui ihme rakennustaitojen kehittymisessä ja syntyivät niin sanotut betonilähiöt. Syntyi koteja ihmisille, syntyi lähiöromantiikkaa, syntyi tilaa ihmiselle, uutta yrittämistä ja kaupan käyntiä. Samaan aikaan myös elintarviketeollisuus alkoi tuottaa helpotusta arkeen valmiiden tai puolivalmiiden ruokien toivossa.

Olen havainnut ihmisissä erilaista suhtautumista lähiöasumiseen. Nuoret, jotka ovat iässään seikkailunhaluisia, kokevat lähiöt usein ahdistavina ja niin, että se ei riitä heidän elinalueekseen. Liikenneolot ovat onneksi myös kehittyneet, joten lähikaupungin viihdepalvelut ovat usein juna- tai bussimatkan takana. Jostakin syystä Suomessa nuoriso alkaa karttaa vanhempaa väkeä jo ennen kuin voisi ajatella omien siipien kantavan. Nuoret hakevat tukea toisistaan ja kokevat uudistavansa maailmaa.

Toisaalta lähiöasumisessa näkyy lämpöä ja rakkautta omaa asuinaluetta kohtaan. Ihmiset inspiroituvat lähiövaikuttamisesta ja usein myös paikalliskuuluisuudesta, jonka saavuttaa aktiivikansalaisena omassa kaupunginosassaan. Espoo on tyypillinen lähiökaupunki. Kaupunkirakenne on muodostunut lähiöistä ja varsinaiseksi keskusta-alueeksi espoolaiset kokevat lähellä sijaitsevan pääkaupunki Helsingin. Espoo kehittyy kuin leipurin tuotos, jossa hän on asettanut viisi tai kuusi pikkupullaa pellille. Lähiöillä on omaleimaisuutta ja vaikuttaa joskus siltä, että niiden väliset yhteydet ovat jonkin verran vanhan historian rasittamia. Toisen kaupunginosan ihmiset koetaan vieraiksi kuin vanhasuomessa kaukana joen juoksun varrella oleva muu kylä uhkaavaksi. Ihmiset, jotka ymmärtävät useaa vanhakylää voivat toimia asenteiden liennyttäjinä.

Aloitin valokuvausharrastuksen pienimuotoisesti pienellä kameralla muutama vuosi sitten. Toiminnan juoneksi ja siis punaiseksi langaksi valitsin luonnonkukkaset. Luonnonkukkasten lisäksi kuvaan mielelläni myös muita kukkia kuten oman parvekkeeni kukkasatoa vuosittain. Kuvausharrastus on vienyt osallistumaan lähiöelämään ja liityin myös kamerakerhoon nimeltään Soukan Kamerat. Kamerakerho on näköalapaikka, jossa voin seurata lähiökaupunki Espoon kehittymistä. Luonnonkukkaset ja luonto joutuvat vähitellen antamaan periksi kaupunkirakentamiselle. Koen kauniin hämyisäksi ja hieman surulliseksi seurata kehitystä. Paikkakunnallemme on maanalaisuudessa saapumassa metrojuna hitaasti mutta varmasti. Tehokas liikennemahdollisuus avaa tilaa myös tehorakentamiselle. Kerhomme kuvaa muuttuvia Espoon maisemia. Toivon, että kerhon kuvasato kannattelee näitä hämyisiä tunnelmia myös tulevaisuuden ihmisille nähtäväksi ja muistettavaksi. Valokuvaus on monipuolinen harrastus.

Soukassa paikallistoimintana järjestetään myös valtakunnallisen Suomi 100 -statuksen omaava tapahtuma alueen koululaisille, näiden vanhemmille ja muille asukkaille. Kerhomme esittelee valokuvia alueen menneisyydestä kahdessa syys- ja lokakuulle sijoittuvassa näyttelyssä kirjastolla ja palvelutalossa. Rakkautta menneeseen ja rakkautta alueen kehitystä kohtaan, toiveita tulevaisuuteen tehdään yhteistyöllä omalla paikkakunnalla.

Teksti tuotu tähän 20.12.2020 TK