Eilen Helsingissä käydessäni minulle jäi vähän luppoaikaa, joten poikkesin Taidemuseo Tennispalatsiin katsomaan Tomer Ganiharin ja Anne Koskisen näyttelyitä.

Tomer Ganihar (s. 1970) in israelilainen valokuvaaja, joka nykyisin asuu New Yorkissa. Näyttely Valon virta koostuu kuudesta kuvasarjasta. Kuuluisin sarja on Reivit, joka kuvaa israelilaisnuoria tanssimassa rave-tapahtumassa. Reivit voivat olla massiivisia, useitä päiviä kestäviä tanssi- ja biletapahtumia, joihin osallistuu tuhansia nuoria. Tanssikuvat ovatkin parhaimmillaan tavoittan+0200 sen energian mikä teknomusiikissa on, ja onnistuvat myöskin kuvaamaan sitä tunnetta mitä nuoret varmaankin hakevat reiveistä: keskittymistä vain rytmiin, ehkä pakoa todellisuudestakin, transsintapaista tilaa.

Ganiharin muut sarjat on kuvattu eri puolilla maailmaa: New Yorkissa, Italiassa, Intiassa. Ganihar sanoo olevansa nimenomaan valon kuvaaja. Hän ei käsittele kuviaan tietokoneella, eikä käytä keinovaloa. Hänelle valo on pyhää, samaa kaikkialla. Sama valo valaisee niin Intian köyhiä kuin Upper West Siden rikkaita, niin juutalaisia kuin arabeja. Ganiharin tavaramerkki on kuvien epäterävyys, joka on saatu aikaa käyttämällä pitkää suljinaikaa.

Vaikka tavoite globaalin valon kuvaajana on hieno, ei Ganihar kuitenkaan aivan sinne pääse. Kuvasarjoja vaivaa epätasaisuus: parhaimmillaan kuvien epäterävyys ja vahvat värit tekevät niistä maalauksellisia, kuin vanhojen hollantilaisten mestarimaalareiden tauluja. Heikoimmillaan kuvat taas ovat kuin tärähtäneitä turistiotoksia. Yhtenäistä linjaa ei löydy, eikä Ganihar onnistu erityisen taitavasti kuvaamaan valoakaan.

Alakerrassa oleva Anne Koskisen (s. 1969) näyttely Familie Koskinen on Ganiharin jälkeen virkistävä kokemus. Mikäli haluatte nähdä älyllisesti haastavan, monimuotoisen, oudon, traagisen ja hauskankin näyttelyn, käykää Tennispalatsissa ennen 25.1., johon asti molemmat näyttelyt ovat avoinna.