Kamerakerhossa sanottua: kuvaajan tulee valita esitettäväksi sellainen kuva, joka kestää esittelyn. Kuvaajalla saattaa olla pitkä matka saada kuviaan esille ja muiden harrastajien nähtäväksi.

Kamerakerhossa mukana toimimisen eräs hyvä puoli on, että valokuville on aina kerhoilloissa katsojia. Valokuvausharrastus on mielestäni harrastuksena melko vaativa. Kuvaamisen helppous on tavallaan näennäistä, usein vaatii pitkällisen harjoittelun, että kuvaaminen on helpon näköistä. Kuvaamiseen liittyy paljon vaivannäköä. Vaivannäkö ei ole loppunut siihen, että nykyään kuvataan digitaalisesti entisen filmikuvaamisen jälkeen. Filmikuvaamisen vaivannäön helposti ymmärtää: on ollut kehittämistä, kuvien muokkaaminen ei ollut mahdollista.

Digikuvaamisessa on omat vaikeutensa, mm. tietokoneen hallinta, kuvienkäsittelyohjelmien hallinta, tietokoneen käyttöjärjestelmän tiedostokäsittelyn hallinta, muistikortit, muistitikut, muistilevyt.

Aloitteleva valokuvauksen harrastaja kamppailee pitkään näiden asioiden oppimisessa, mutta kerhossa tapaa aina muita harrastajia, joilta voi kysyä neuvoa.

Kamerakerhossa opitaan arvioimaan kuvia. Kerhon idea on, että jokainen saa sanoa näkemyksensä. Kuvien arvioimiseen on melko ammattimainen perusteesi, kultaiset leikkaukset, horisontit, rajaukset pitäisi onnistua kohdalleen. Vanha sanonta on, että kun tietää säännöt, niistä voi poiketa.

Suomalaiset ihmisinä ja harrastajina ole kovin itsevarmaa kansaa, itsetunto-ongelmat ovat yleisiä. Moni suomalainen ajattelee, että kelpaako hän ihmisenä ja sitä myöten helposti väheksyy myös omia saavutuksiaan. Näin on myös kuvausharrastuksen piirissä.

Valokuvausharrastuksen myötä voi alkaa kehittää myös itsetuntoaan. Alkaa hyväksyä omat kuvansa ja myös toisten kuvaajien kuvat. Tämä voi aluksi tuntua isolta haasteelta, kun oman kuvausharrastuksen pitäisi melko nopeasti päästä sille tasolle, jolla voi saada kuvistaan tunnustusta. Kuvaajan ei pidä hermostua: kun kehittyy kuvaajana, tunnustus tullee sitten joskus perässä. Siihen saakka voi harrastuksestaan nauttia kilpailemalla itsensä kanssa kuvillaan. Kamerakerhon jäsenenä tämä kuitenkin vaatii sitä rohkeutta, että hyväksyy omat kuvansa ja harjoittelunsa kaikessa rauhassa.

Kun kuva on valittu esitettäväksi toiselle harrastajalle, se on jo käynyt sen seulan läpi, että kuvaaja hyväksyy sen. Kamerakerhossa kuvaa arvioidaan arviointisääntöjen mukaan, mutta harrastajan pitää tämä kestää ja hyväksyä. Kuvaaja itse kuitenkin tietää kuvastaan enemmän kuin muut arvioijat. Omaa kuvaansa kannattaa uskaltaa puolustaa, vaikka se ei pärjäisi pitkään aikaan kilpailuissa. Kuvaamalla oppii ja kehittyy harrastuksessaan – siinä ei liene mitään rajaa.

16.6.2018 Tarja Kaltiomaa

Luin tämän kirjoituksen pari vuotta myöhemmin ja toivon, että en anna valokuvausharrastuksesta tällä kirjoituksella käsitystä, että harrastus olisi liian vaikea. Tärkeintä on tietenkin kiinnostus kuvaamiseen ja kun on kiinnostusta, kaikki esteet on voitettavissa. Kerhossa on harrastuskavereita, jotka ovat tukena harrastuksessa.

23.5.2020 Tarja

 

Koirani Tessa ulkoilee kahden kuukauden ikäisenä. Kuvaajan mielestä paras kesäkuva.

Koirani Tessa kahdeksan kuukauden ikäisenä. Se on muuttunut paljon, aiemmat kuvat ovat korvaamattomia nyt tietenkin. Koiralla on pampulat otsalla, jotta se näkee pitkien karvojensa alta.

Koirani noin kaksivuotiaana. Aiemmin otetut kuvat ovat korvaamattomia ja niin tämäkin. Koira on trimmattavaa rotua, joten sen ulkonäkö muuttuu ja kuvista tulee erilaisia.