Suomen Valokuvataiteen Museo keskittyy tänä vuonna kuvajournalismiin otsikolla Kuvajournalismin vuosi > 1000 sanaa. Museossa on parhaillaan esillä

Hannes Heikuran yksityisnäyttely Hiljaiset kuvat,

joka koostuu pitkälti yli sadasta Heikuran lehtikuvaajan työssään

ottamasta kuvasta.

Heikura on pitkän linjan Helsingin Sanomien kuvaajaveteraani. Hän

on kehittänyt oman, tunnistettavan tyylin, johon kiinnittää huomion

suuressakin kuvavirrassa. Heikuran pitkällä polttovälillä kuvatut,

reunoistaan tummennetut kuvat ovat hänen tavaramerkkinsä, jolla aamun Hesarista oli helppo bongata Heikuran kuvat.

<a

href=”http://www.fmp.fi/fmp_fi/muvieras/nayttely/vaihtuva/2008/teema/hannes_heikura.htm”>Näyttelytekstissä

todetaan, että Heikuran kuvastoon kuuluu ”korostunut pyrkimys

teosluonteiseen tuotantoon, joka erottuu päivittäisessä kuvavirrassa.

Tuntomerkkeinä ovat intensiivinen suhde aiheeseen ja lopputulosta

leimaava tunnistettava persoonallinen kädenjälki […]. Kuvat ovat

todellakin intensiivisiä, ja erityisesti Helsingissä otetut kuvat osin

humoristisiakin. Jotenkin vaikutti siltä, että ”maailmalla” otetut kuvat olivat lähempänä kansainvälisen, erityisesti amerikkalaisen kuvajournalismin tyyliä, kun taas Helsingin kuvat inhimillisempiä ja lämpimämpiä. Tähäh tietysti vaikuttaa se, että monet ulkomailla otetut kuvat on kuvattu kriisialueilla, erityisesti Irakissa ja Afganistanissa.

Näyttelyä katsellessä ei voi kuin ihmetellä miten yhdelle kuvaajalle voi

tulla niin monta täysosumaa. Kuuluisat kuvat afgaanisotilaasta

unikkopellolla, vanhasta miehestä teehuoneessa, sekä monet Helsingin ja

helsinkiläisten arjesta kertovat kuvat ovat sellaisia napakymppejä, joita

moni ansioitunutkin kuvaaja saa vangittua vain yhden elinaikanaan.

Toki Heikuralla on työnsä kautta mahdollisuus ottaa paljon kuvia

(muistelen Heikuran sanoneen jossakin haastattelussa, että hän ottaa

esim. tyypillisellä lehtihaastattelukeikalla monta sataa kuvaa)

erilaisista tilanteista ympäri maapalloa. Heikura kuitenkin pyrkii

olemaan neutraali havainnoija, ei asettele kuvattaviaan sopiviin

sommitelmiin, vaan pyrkii kuvaamaan tapahtumat niin kuin ne tulevat. Hän sanoo myöskin vierastavnsa tekniikkaa, eikä – kääk! – kuvaa RAW-formaatille, mikä on aiheuttanut kohinaa mm. digicamera.netin foorumilla…

Viereisessä salissa Lehtikuvan saaliit ja saalistajat -näyttelyn

jää auttamatta Heikuran kuvien varjoon. Osaltaan syy voi olla myös

ripustuksessa: Hannu Vanhasen kuratoima näyttely jää hieman sekavaksi vailla selvää teemaa.

Hiljaiset kuvat ja Lehtikuvan saaliit ja saalistajat ovat

nähtävillä 18.5.2008 asti.