Kävin katsomassa alla mainostetun Close-up ry:n Tunnetiloja-näyttelyn Vallilan kirjastossa.

Näyttelyssä on siis seitsemän Close-upin kuvaajan kuvia, neljästä seitsemään kuvaa kultakin. Vallilan kirjaston näyttelytila oli miellyttävä yllätys: se on erillinen huone, jossa on tarpeeksi tilaa tarkastella kuvia niin läheltä kuin kauempaakin.

Näyttelyn kuvista noin puolet on mustavalkoisia. Kaltaiselleni mustavalkoiseen kuvaan viehättyneelle on aina ilahduttavaa huomata että mustavalkoinen kuva elää ja voi hyvin, ainakin henkilökuvauksessa.

Tunnetiloja olikin tässä näyttelyssä kuvattu lähinnä henkilökuvien kautta. Suurin osa kuvista oli otettu luonnonvalossa, mutta oli mukana myös studiossa kuvattuja otoksia.

Useimmista kuvista välittyi ennemmin kuvauskohteen kuin kuvaajan tunnetiloja. Moni kuva oli kovin perinteisen potretin oloinen. Tämä on hieman harmi, sillä aihe olisi antanut mahdollisuuksia hyvin monenlaiseen, omakohtaisempaan toteutukseen ja kuvaustyyliin. Close-upin jäsenet ilmoittavat nettisivuillaan keskittyvänsä nimenomaan henkilökuvaukseen, joten henkilökuvien suuri määrä oli odotettavissa.

Oma suosikkini oli Robert Peranderin sarja. Mikä intensit+0200ti! Perander oli valinnut sarjaansa sekä väri- että mustavalkokuvia. Kuvat olivat sävymaailmaltaan ja kuvaustilanteen valinnaltaan kuin still-otoksia draamaelokuvasta, olematta kuitenkaan ulkokohtaisia. Näistä kuvista nimenomaan välittyi tunnetiloja! Robert Peranderin kuvia on muuten myös Isyys-näyttelyssä, joka on vielä nähtävissä Helsingissä Jugend-salissa 13.1. asti.