Helsingin Taidemuseossa Meilahdessa avoinna oleva Aletheia – Positions in Contemporary Photographies -näyttely käsittelee kautta koko valokuvauksen historian paljon mietittyä aihetta, totuutta. Aletheia on osa Helsinki Photography Festivalia, ja se on avoinna maaliskuun 22. päivään asti.

Aletheia viittaa kreikan mytologian totuuden jumalattareen, Zeuksen tyttäreen. Aletheia on myös Platonin tietoteorian mukaan todellisen tiedon taso, tietoa joka on aina oikeaa. Näyttelytekstissä kuraattori Jan-Erik Lundström, Uumajan Bildmus+0200in johtaja, viittaa Martin Heideggerin aletheia-sanan etymologiseen selvitykseen, jonka mukaan aletheia voidaan ymmärtää tekona: paljastamisena, hämärtävän verhon poistamisena. Sitä näyttelyn taiteilijat onnistuvatkin käsittelemään monipuolisesti ja mielenkiintoisesti.

Näyttely koostuu viidentoista taiteilijan töistä. Kaikkia töitä yhdistää jollakin tavalla se, että kuvat eivät ole sitä mitä ne näyttävät olevan, tai ne viittaavat johonkin, joka on kuvapinnan ulkopuolella. Aneta Grzeszykowskan muotokuvien ihmisiä ei ole olemassakaan, vaikka kuvat ovat täydellisen muotokuvan näköisiä. Kuvat on koottu digitaalisesti eri raakamateriaaleista kuvankäsittelyohjelmaa apuna käyttäen. Nanna Hännisen pitkällä valotusajalla otetut kuvat esittävät maisemia, vaikka maisemaa ei kuvasta voi tunnistaa. Pisimmälle menee Alfredo Jaar, jonka kuvia ei saa lainkaan nähdä. Kuusi vedosta Ruandan kansanmurhasta on asetettu suljettuihin valokuvalaatikoihin, joiden kannessa lukee mitä kuvat esittävät. Ajatus toimii: vaikka kuvia ei näe (ja ehkä tässä tapauksessa hyvä niin ottaen huomioon aiheen), on aivomme niin uutiskuvien kyllästämä että pystymme vaivatta kuvittelemaan, miltä kuva näyttää. Ja se riittää.

Valokuvan valheellisuus on kuvankäsittelyn arkipäiväistymisen vuoksi ollut erittäin paljon esillä. Uutiskuvaajien kuvamanipulaatioita paljastuu aina silloin tällöin, ja manipulointeja paheksutaan. Uutiskuvaajien pitää pyrkiä kuvaamaan tapahtumia ”sellaisina kuin ne ovat”. Se ei taida kuitenkaan olla mahdollista. Kuten Jari Silomäki osoittaa, voi minkä tahansa kaupunkinäkymän muuttaa sotatantereeksi vain matkimalla kuvajournalistien tyyliä. Mikä on siis se totuus, aletheia, jota meille joka päivä erilaisin kuvin tarjotaan?

Vaikkei näyttelyn filosofinen puoli tietoteorioineen ja heideggereineen päivineen kiinnostaisikaan, kannattaa paikalla silti käydä. Kuvat ovat myös visuaalisesti näyttäviä, viimeisteltyjä ja yllättäviä. Kannattaa muuten mennä perjantaisin, silloin on Meilahden taidemuseoon vapaa pääsy!